Tulosta
 

1/2011 Toukokuu 2011

23.05.2011
*

Maaperästä liukenevat aineet kiinnostavat tutkimusta muuttuvassa ilmastossa


  SYKEn tietovarannot ovat uniikkeja ja pyrimme hyödyntämään niitä parhaamme mukaan, David Thomas sanoo. Kuva: Pekka Rautio
"Pohjoisella pallonpuoliskolla on tällä hetkellä valtava kiinnostus maaperästä liukenevaa materiaalia kohtaan. Vesistöihin päätyvien ainesten määrä on nousemassa pitkällä tähtäimellä", toteaa tutkimusprofessori David Thomas SYKEstä.
Brittiläinen David Thomas työskentelee SYKEssä FiDiPro-rahoituksen turvin hankkeessa, joka selvittää valuma-alueelta tulevan ravinnekuormituksen vaikutuksia rannikolla ja avomerellä.

"Selvitämme, miten liukenevat ainekset muuttuvat kulkeutuessaan maaperästä jokia pitkin mereen ja tarkastelemme havaintojamme vesistöjen pitkäaikaisaineistoja vasten. Toivomme voivamme laatia tästä kokonaiskuvan ja johtopäätöksiä tulevaisuuden mallinnustyötä varten", David Thomas kuvailee hankkeen päämääriä.

Turvesuot, metsät, pellot

Thomas kehuu SYKEn pitkiä ajanjaksoja kattavia havaintoaineistoja, jotka koskevat merialueita, jokia ja pohjavettä. Niiden perusteella voidaan tarkastella vuodenaikaisvaihteluita ja selvittää, miten turvesoiden, metsien ja peltojen liukenevat ainekset poikkeavat toisistaan ja miltä alueilta ravinteita päätyy eniten vesistöihin.

"Tietovarannot ovat uniikkeja ja pyrimme hyödyntämään niitä parhaamme mukaan", David Thomas sanoo.
Hankkeessa tarkastellaan valuma-alueen ja vesistön vuorovaikutusprosesseja biologian, kemian ja geologian näkökulmista.

"Sade huuhtelee maaperän orgaanisia aineita jokiin ja biologia astuu kuvaan, kun ne ruokkivat bakteeriyhteisöjen toimintaan. Ainesten päätyessä pohjaan puhutaan jo geologiasta. Ilmastonmuutos on yksi näkökulma aiheeseen. Jos sateet ilmaston lämpenemisen myötä lisääntyvät, vaikuttaa se ainesten laatuun ja määrään."

Liukenevat ainekset ruokkivat ravintoketjua

Liukenevat ainekset ovat keskeisiä, sillä ne ravitsevat vesistöjen bakteerikasvua, jolle vesien ravintoketju perustuu. Tällaisten ainesten päätymisellä mereen on sekä sosiaalisia että taloudellisia vaikutuksia.

"Suoritamme kokeita ja tutkimme eri ajankohtien vaihtelua. Pyrimme rakentamaan tietopohjaa, jonka avulla voisimme saada näkyviin vuosien ja vuodenaikojen välisiä eroja eri tyyppisten maaperien alueilla", Thomas kuvailee.

Tutkimus tuottaa tuloksia tämän ja ensi vuoden aikana ja niitä julkaistaan kahden vuoden kuluttua.

"SYKEn aineistot ja kokeneiden tutkijoiden luovuus on ehdoton edellytys hankkeen onnistumiselle."

"Suomessa tiedetään paljon ravinteista"

David Thomasin on helppo vastata kysymykseen, mikä houkutteli tunnetun tutkijan pestille Suomeen?

"Tunnen suomalaisia tutkijoita aiemmista hankkeista ja olen toistuvasti vieraillut Tvärminnen tutkimusasemalla ja tehnyt jäätutkimusta suomalaisten kanssa. Suomessa tiedetään paljon ravinteista, typen ja hapen vaikutuksista vesistöihin", hän kertoo.

David Thomas tunnetaan ehkä kaikkein parhaiten jäätutkimuksestaan, mutta tie Suomeen SYKEn pestiin on kulkenut luontevasti Liverpoolin yliopistosta ja leväfysiologiasta Saksaan biologiseen ja kemialliseen merentutkimukseen ja sieltä takaisin Britannian Pohjois-Walesin Bangoriin tutkimaan vesiin liuenneita orgaanisia aineksia ja sieltä edelleen Suomeen ja SYKEen.

Merijää reagoi ilmastonmuutokseen

Thomasin nykyiseen hankkeeseen kytkeytyy myös talviohjelma, joten kokonaan jäätutkimus ei jää taakse.

"Keskeistä on hankkia havaintoihin pohjaavaa dataa, jotta mallintajat voivat testata ekologisia ja fysikaalisia ohjelmiaan ja mutkikkaan merijääsysteemin malleja. Suomessa on vahvaa jäätutkimusta ja innokkaita nuoria tutkijoita selvittämään, miten jäähän sidottu ekosysteemi toimii meren muiden osien kanssa talvikuukausina."

David Thomasin mielestä ilmastonmuutoksen ympäristövaikutusten selvittämiseen ei ole parempaa esimerkkiä kuin merijään tutkimus. "Tästä syystä sen on oltava minkä tahansa ympäristötutkimusorganisaation listan kärjessä", hän toteaa.

Teksti: Aira Saloniemi