Tulosta
 

1/2011 Toukokuu 2011

23.05.2011
*

Itämereen vuosittain satoja kilometrejä haamupyydyksiä


  Hylkyyn takertuneeseen trooliin sotkeutunut hukkunut hylje
Kuva: Sten Stockmann
Pyydysten hukkaaminen on eräs kalastukseen väistämättä liittyvä ympäristöriski. Pelkästään Itämerellä arvioidaan hukattavan vuosittain satoja kilometrejä verkkoa.

Pyydykset voivat hukkaantua monin eri tavoin: myrskysää voi yllättää kalastajat, eikä verkkoja kyetä nostamaan tai verkot, pitkäsiimat ja troolit saattavat tarttua pohjaan tai hylkyihin. Tällöin  kalastajalle aiheutuvat mittavat rahalliset tappiot.

Mereen jääneet pyydykset eivät useimmiten kuitenkaan menetä niitä ominaisuuksia, mitä varten ne on alun perin suunniteltu ja valmistettu. Kun osa pohjaan tarttuneesta verkosta tai hylkyyn kietoutuneesta troolista jää vapaasti veteen, ne jatkavat pyydyksinä kunnes levä tai muu umpeen kasvaminen tukkii ne ja painaa lopulta merenpohjaan. Hukkaan joutuneista ja ajelehtimaan jääneistä kilometrien mittaisista ajoverkoista puhumattakaan.

Nykyajan pyydykset ovat käytännössä immuuneja luontaiselle lahoamiselle. Ne on valmistettu pitkäikäisistä materiaaleista.

YK ja EU huolissaan haamupyydyksistä

Meriympäristön tilasta vastaavat viranomaiset ja ympäristöjärjestöt, mukaan lukien YK:n FAO ja EU:n ympäristö- ja kalastusviranomaiset, ovat ilmaisseet huolensa niin kutsutuista haamupyydyksistä.  Ongelman mittasuhteista kertoo paljon se, että EU:n ympäristö- ja kalastusviranomaisten arvion mukaan Euroopan rannikkovesillä hukataan vuosittain lähes 8000 verkkoa ja avomerellä syvän veden kalastuksessa jopa yli 25 000 verkkoa.

Haamupyydysongelma koskettaa myös lähialueitamme. Vuosittain pelkästään Itämerellä hukataan satoja kilometrejä verkkoa 2005 tehdyn arvion mukaan. Etelä- ja Lounais-Suomen rannikon karikkoiset ja vaikeasti navigoitavat saaristoväylät sekä Itämeren avomerialueet ovat ankarissa sääolosuhteissa haastavia kulkea. Lisäksi ennen toista maailmansotaa jäät runnoivat aluksia lähes vuosittain siten, että osa niistä upposi avomerelle. Sittemmin hylkyjä saivat aikaan molempien maailmansotien sotatoimet ja ennen kaikkea lähes koko Suomenlahden kattaneet miinoitukset.

Hylkyjä tutkivat sukeltajat törmäävät Itämerellä usein syvän veden hylkyihin tarttuneisiin haamupyydyksiin. Hylkyihin on tarttunut etenkin trooleja, joita kalastajat eivät ole saaneet ylös. Trooliverkot ovat kääriytyneet irrotusyritysten seurauksena useasti tiukaksi paketiksi laivanhylyn ympärille, mutta toisinaan suuri osa troolin verkosta roikkuu vapaana muodostaen vaarallisen labyrintin paitsi kömpelölle sukeltajalle myös kaloille ja merinisäkkäille.


  Turska on juuttunut trooliin. Kuva: Kari Hyttinen
Raivaaminen kallista

Ei ole tavatonta, että hylkyyn tarttuneesta troolista saattaa löytyä useitakin hylkeitä verkkoon sotkeutuneina ja hukkuneina. Tällainen näky on tavattoman surullinen ja sikäli turhauttava, ettei asialle voi mitään. Hylkyihin tarttuneet pyydykset sijaitsevat poikkeuksetta syvällä, jolloin sukeltajan toiminta-aika ja -kyky ovat erittäin rajalliset. Lisäksi troolit ja verkot ovat suuria, painavia ja tukevasti tehtyjä, joten niiden raivaaminen ilman riskialttiita ja kalliita operaatioita on mahdotonta.
 
Kalastajat avainasemassa

Kalastajien yhteydenpito merialueillamme on onneksi tehokasta ja troolinsa menettänyt kalastaja kertoo muille vahingosta sekä paikasta, missä vahinko tapahtui. Vihjeet monista hylyistä onkin saatu kalastajilta. Tiedon levitessä toiset kalastajat tietävät väistää vahinkopaikkaa, sillä eihän kukaan kalastaja luonnollisestikaan halua menettää pyydyksiään. Maksaahan  iso avovesitrooli helposti hyvälaatuisen perheauton verran.

Tyypillisesti hylyistä löytyykin vain yksi tai korkeintaan kaksi troolia sanan levitessä paikoista, joissa ei kannata troolata.

Yhtä kaikki, haamupyydyksissä on siis kyse suurista taloudellisista menetyksistä ja kaloja sekä merieläimiä tuhoavasta ympäristöhaitasta. Niinpä seisovilla pyydyksillä kalastavan henkilön, olipa hän sitten ammatti- tai kotitarvekalastaja, kannattaa aina tehdä kaikkensa, jotta hän saisi korjattua pyydyksensä talteen.

Hukattuina ja hylättyinä pyydykset pyytävät pahimmassa tapauksessa kalaa pitkään, vaikka niiden saalis ei päädy kenenkään lautaselle. Lisäksi haamupyydykset verottavat täysin turhaan jo ennestään liikakalastettuja kalakantoja ja rehevöittävät jo muutoinkin ravinnekuormitettuja vesistöjä.

Teksti: Juha Flinkman