Suomen energiantuotannossa puuperäisillä polttoaineilla on ollut aina tärkeä rooli. Vielä 60-luvun alussa Suomi tuotti noin puolet tarvitsemastaan primäärienergiasta puulla. 2000 –luvulla puuperäisten polttoaineiden osuus on vakiintunut 20%: tasolle vaihdellen 80TWh/a molemmin puolin. Vaikka metsähakkeen käyttö on kasvanut noin 7 milj. m3:iin, puunjalostusteollisuuden sivutuotteiden energiakäyttö on vastaavasti laskenut vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Hakkuutähdettä korjataan nyt noin 30% ja kantoja noin  10% avohakkuualoista. Myös merkittävältä osalta nuorten metsien ensimmäisistä harvennuksista otetaan talteen energiajaetta. Siten metsäenergian hankinta koskettaa jo varsin suurta metsäpinta-alaa ja vaikuttaa metsänkasvatuksen ja puunkorjuun käytäntöihin.

Bioenergiaa metsistä –tutkimus- ja kehitysohjelmassa on tutkittu koko metsäenergian tuotantoketjua aina biomassan kasvatuksesta lämpö- ja sähkölaitoksille. Tutkimuksen painopisteenä on ollut intensiivisen metsäbiomassan käytön vaikutus metsäluontoon.

Ravinnekysymykset hallintaan

Vaikka kokopuukorjuu ensiharvennuksista on vähentänyt puuston kasvua useimmissa pohjoismaisissa kenttäkokeissa (kaikki latvusmassa on poistettu koealalta), kasvuvaikutusten voidaan olettaa jäävän huomattavasti vähäisemmiksi käytännön korjuukohteilla. Esimerkiksi turvemaan männiköiden korjuukokeissa havaittiin noin kolmanneksen latvusmassasta jäävän maastoon oksien katkeilun vuoksi. Myös päätehakkuualoilla tehdyissä inventoinneissa yli 30% latvusmassasta jäi hakkuualueelle ja tästä merkittävä osa oli neulasia ja pieniä oksia. Kun vielä hakkeen laadun ja paremman kuljetustiheyden vuoksi on siirrytty karsitun energiarangan hankintaan, ei ravinnekysymys ole enää päivänpolttavin asia metsäenergiatutkimuksessa.

Mitä tapahtuu kantojennostoaloilla?

Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteena sekä Suomessa että Ruotsissa ovat kantojen korjuukohteet. Metla perusti tutkimusohjelmassaan koko Suomen kattavan koeverkoston, jossa hakkuutähteen ja kantojen poiston vaikutuksia seurataan useiden vuosien ajan. Ensimmäisten vuosien seurannassa on havaittu mm. että täydellinekään kantojen ja hakkuutähteen poisto ei näytä vaikuttavan maaperän happamuuteen tai maaveden ravinnemääriin, kun verrokkina on normaali ainespuuhakkuu ja maanmuokkaus. Seurantoja on kuitenkin jatkettava vielä useita vuosia, sillä aiemmista koejärjestelyistä tiedetään, että monet vaikutukset tulevat esiin vasta vuosien viivellä. Kantojen varastointi ei myöskään ole lisännyt pelättyä tukkimiehentäituhoriskiä uudistusaloilla, jotka sijaitsevat kantovarastojen läheisyydessä. Kantojen nosto näyttää hidastavan maannousemasienen siirtymistä seuraavaan puusukupolveen, mutta sienen saastuttamassa maaperässä säilyy juurenkappaleita, joissa on elinkykyistä sienirihmastoa vielä useita vuosia kantojen noston jälkeenkin.

Monimuotoisuudessa plussaa ja miinusta

Metsäbiomassan intensiivinen talteenotto vaikuttaa maaperän pieneliöiden runsaussuhteisiin, mutta minkään lajin tai lajiryhmän ei ole todettu tyystin kadonneen. Mikäli hakkuutähteet poistetaan, runsastuvat vähemmän ravinteita tarvitsevat kenttäkerroksen lajit, kun runsaasti ravinteita vaativat horsma ja vadelma eivät valtaa hakkuualuetta. Maisema- ja aluetasolla pääosa metsistä jää edelleenkin metsäenergian korjuun ulkopuolelle, mikä pienentää monimuotoisuuden vähenemisen riskiä. Edelleenkin järeän lahopuun jättämisen merkitys hakkuualoilla korostuu eikä lahopuuta saisi myöskään murskata korjuukoneilla.

Uusiutuvan energian tuotannon kasvattaminen vaatii lisäpanostusta

Lopuksi voisi todeta, että sekä suomalaisen että ruotsalaisen tämänhetkisen metsäenergiatutkimuksen tulosten perusteella voimme jatkaa metsäenergian korjuuta nykykäytännöillä tämän vuosisadan loppuun ilman että metsäluontomme tai metsätaloutemme sen vuoksi olisi uhattuna. Kun vielä voidaan olettaa, että käytäntö muuttaa toimintatapojaan tutkimuksen ja kokemuksen pohjalta, pitäisin nykyistä huomattavasti laajempaakin metsäenergian hankintaa kestävänä toimintana. Jatkossa haasteena onkin puubiomassan tuotannon nostaminen, parempi laadunhallinta sekä nykyiseen verrattuna kaksinkertaisen käytön mahdollistaminen myös taloudellisesti kannattavasti.  Vuoden 2020 tavoitteisiin pääsemiseksi Metla ja VTT ovat käynnistäneet uuden tutkimusohjelman  Wood Energy Research and Innovation Programme - Pathways to 2020 and Beyond, jolla tähdätään kotimaan lisäksi myös metsäenergiatiedon kansainvälisille markkinoille.

Lisää uusinta metsäenergiatietoa löydät osoitteesta http://www.metla.fi/ohjelma/bio/

Lisätietoja Metsäntutkimuslaitoksesta:
professori Antti Asikainen, puh. 050 391 32 50, etunimi.sukunimi@metla.fi

Paluu etusivulle