paluu etusivulle

maaliskuu 2008
EU:n maaseuturahoitus 2013 jälkeen?

Tuskin on kauden ohjelmien toteutus saatu liikkeelle kun jo seuraava on piirustuslaudalla. Mitä tapahtuu maaseuturahoitukselle vuoden 2013 jälkeen? Kansallistetaanko rahoitusta vai kasvatetaanko EU:n osallistumista?

Keskustelua käydään nyt siitä, pitäisikö maaseuturahoitus siirtää osaksi rakennerahastojen rahoitusta. Juuri kun on päästy toteuttamaan koko Manner-Suomen kattavaa maaseutuohjelmaa, ilman keinotekoisia ohjelmarajoja. Nytkö pitäisi maa jakaa maaseutuun, jolle annetaan, ja loput saisivat pärjätä kaupunkien valoilla?

Tulevan kauden EU-budjetin ja asetusten ensiaskeleita otetaan taas. Maatalouden "CAP -terveystarkastuksen" yhteydessä tehdään päätöksiä, jotka varmistavat jo sovittujen pitkän ajan tavoitteiden saavuttamista. Todella radikaaleja muutoksiahan ei ole näkyvissä. Sivutuotteena linjautuu myös CAP II -pilari, joka tukee maaseutualueiden mahdollisuuksia.

Suomalaisen maaseudun kannalta kyseessä ovat äärimmäisen merkitykselliset kohteet, kuten epäsuotuisan alueen maatalous, maatalouden ympäristövaikutukset, maaseudun elinkeinojen ja sosiaalisen pääoman kehitys. Laajentuneen ja uudelleen "maaseutuistuneen" EU:n tulevaisuuden visiossa juuri näiden luulisi olevan merkittävässä roolissa. Kolmannessa koheesioraportissa juuri maaseudun katsottiin jäävän edelleen hitaampaan junaan.

Rakennerahastojen politiikkaa puolestaan määrää paljolti se, suuntautuuko politiikka erityisesti EU:n köyhimpien alueiden kehityksen vauhdittamiseen vai jaetaanko niukkoja resursseja myös vanhojen "rikkaiden" jäsenmaiden kilpailukyvyn vauhditukseen. Kasvukeskusvetoinen rakennepolitiikka ei Suomen laajoille maaseutualueille pystyisi turvaamaan edes yritysrahoitusta. Kansallista rahoitusta pitäisi löytyä valtavasti lisää.

Nyt alueelliset ja paikalliset suunnitelmat ja toteutus on voitu räätälöidä oman alueen maaseudun kehitystarpeisiin. Yhteistyötä voidaan rakentaa vihdoinkin järkevästi tarpeiden mukaan alueilla, maassa ja maan rajojen yli. Kaikille Euroopan maaseutualueille pitää turvata myös jatkossa yhteisiä resursseja, joilla huolehditaan maaseutuympäristöstä ja annetaan maaseudulle mahdollisuus tukea muuten heikkenevää kehitystään monipuolisin välinein, omista tarpeista lähtien.

ylitarkastaja Sirpa Karjalainen, maa- ja metsätalousministeriö 
 

paluu etusivulle

© Maa- ja metsätalousministeriö, PL 30, 00023 VALTIONEUVOSTO, puh. (09) 16001 www.mmm.fi
Maaseutuvirasto, PL 256, 00101 HELSINKI, puh. 020 772 007 www.mavi.fi
Toimitus: Katja Huumo, etunimi.sukunimi@mmm.fi
Liity jakeluun