Taajamasuurpedot –hanke: Valmiusorganisaation toimintaa yhtenäistetään

Kesällä 2008 käynnistyneen Taajamasuurpedot-hankkeen tarkoituksena on luoda poliisi- ja riistahallinnon sekä vapaaehtoisten metsästäjien yhteistyönä toimiva organisaatio suurpetojen taajamissa aiheuttamien konfliktien ja loukkaantuneiden suurpetojen aiheuttamien tilanteiden hoitamiseksi. Hankkeen puitteissa tuotetaan myös ohjeita ja koulutusmateriaalia edellä mainitussa organisaatiossa toimivien viranomaisten ja metsästäjien koulutusta varten. Maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt rahoituksen hankkeen toteuttamiseksi vuosina 2008-2009.

Hankkeen hallinnoinnista vastaa Uudenmaan riistanhoitopiiri ja sen muina vastuutahoina ovat Oulun, Pohjois-Hämeen ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirit. Hankeryhmään kuuluvat edustajat myös Sisäministeriön poliisiosastolta, Hätäkeskuslaitokselta, Suomen Metsästysjäljestäjät ry:stä, Metsästäjäin Keskusjärjestöstä, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta, Suomen Kennelliitosta sekä Helsingin yliopiston Ruralia instituutista.

Suurpetokonfliktit yleistyneet Länsi-Suomessa

Suurpetokantoja hoidetaan Suomessa eri lajeille laadittujen kannanhoitosuunnitelmien linjausten mukaisesti. Tavoitteena on ylläpitää suotuisan suojelutason mukaisia petokantoja. Esimerkiksi karhu- ja susikannan toivotaan levittäytyvän tasaisemmin koko maahan. Vaikka ongelmia aiheuttavat vain harvat yksilöt, on petokantojen runsastuessa todennäköistä, että ihmisen ja suurpedon kohtaamisissa syntyy yhä useammin konflikteja.

Konfliktit ovat yleistyneet esimerkiksi Länsi-Suomessa. Jotkut suurpetoyksilöt ovat alkaneet käyttäytyä pelottomasti ja pyrkivät helpon ravinnon perässä ihmisen mielestä ei-toivotuille alueille. Suomessa on paljon haja-asutusta, jolloin pedot usein vahingossa kulkeutuvat ihmisasutuksen tuntumaan. Tällaisten tilanteiden varalle mietitään erilaisia hyviksi havaittuja toimintatapoja, joiden avulla pyritään selviämään mahdollisimman hyvin tulevista konfliktitilanteista.

 

Ratkaisut riippuvat tilanteesta

Toiminnan tavoitteena on aina ensisijaisesti ohjata suurpeto turvallisemmille ja metsäisemmille alueille. Toisinaan suurpeto ei lähde omatoimisesti alueelta, jolloin se joudutaan karkottamaan esimerkiksi koirien avulla. Pyrkimyksenä on toimia siten, että peto muistaisi olevansa ei-toivottu vieras ihmisen läheisyydessä. Tällaisen karkotustehtävän suorittavat valikoidut ja koulutetut metsästäjät koirapartioineen poliisin virka-apupyynnöstä. Kyseessä ei ole normaali metsästystilanne vaan poliisijohtoinen toiminta yleisen turvallisuuden varmistamiseksi.

Suurpedon lopettaminen on aina viimeinen vaihtoehto, johon turvaudutaan mikäli muut keinot eivät ole tuottaneet tulosta tai eläin aiheuttaa vaaraa ihmisten hengelle ja terveydelle. Suurpedon jäädessä auton tai junan töytäisemäksi käynnistetään eläimen etsiminen kokeneiden suurpetojäljestäjien toimesta ja sen kärsimykset pyritään lopettamaan mahdollisimman nopeasti. Loukkaantuneen suurpedon kärsimysten lisäksi eläin aiheuttaa alueella oleville ihmisille turvallisuusriskin. Tällaisten tilanteiden hoitamiseksi valmiusorganisaatio toivoo työskentelyrauhaa. Ulkopuolisten ihmisten kerääntyminen tapahtumapaikalle aiheuttaa aina turhia vaaratilanteita ja terveen pedon kohdalla vaikeuttaa muun tyydyttävän ratkaisun käyttämistä pedon lopettamisen sijasta.

Lisätietoja:

projektisihteeri Marko Mikkola, Pohjois-Hämeen riistanhoitopiiri, p. 045 135 9690

<< paluu etusivulle