RKTL ja Kainuun riistanhoitopiiri ovat yhdessä seuranneet useiden vuosien ajan Kainuun metsäpeurakannan vasakuolleisuutta ja petojen mahdollista vaikutusta peurakannan kehitykseen. Vasojen kuolleisuus on kriittisen korkea, mutta yksiselitteistä näyttöä ei ole esimerkiksi siitä, että susien paluu olisi pääasiallinen peurakannan alamäen aiheuttaja.
Euroopan 9 000 metsäpeurasta elelee Suomessa noin 2 000–2 200 yksilöä kahdella alueella, Kainuussa ja Suomenselällä. Kainuussa kannan lasku jatkuu, ja tämän kevään lentolaskennoissa alueella havaittiin reilut 800 peuraa. Suomenselällä kevättalvella 2008 tehdyn lentolaskennan perustella kannaksi arvioitiin 1 100–1 300 yksilöä.
Ei yksistään pedot
Peurakantojen taantumaan on vaikea löytää yksiselitteistä syytä. Vasakuolleisuuden kasvu Kainuussa osuu ajallisesti yksiin susikannan runsastumisen kanssa. Tällä hetkellä näyttää aika selvältä, että suden paluu oli yksi syy peuran ahdinkoon. Muutaman viime vuoden aikana susien vaikutus on kuitenkin vähentynyt, sillä peura-alueen susikanta ei enää ole ollut niin tiheä kuin aiemmin. Voi olla, että runsastuneilla ilves- ja karhukannoilla on nyt vastaavasti suurempi merkitys, sillä kesäinen vasakato on edelleen hälyttävän suurta.
Eri petoeläinlajien merkitystä on toistaiseksi mahdoton yksilöidä. Sudetkin ovat saalistustottumuksissaan yksilöllisiä. Kesäiset GPS -susien tehoseurannat ovat paljastaneet, että peurojen vasonta-alueilla yksi lauma saattaa kahden kesäkuukauden aikana tappaa parikymmentä peuranvasaa siinä, missä naapurilauma saa saaliikseen vain yhden ja keskittyy hirvenpyyntiin.
Todennäköiset syyt vaihtelevat alueelta toiselle. Esimerkiksi Venäjän Karjalassa susi ei ole syynä peurakannan taantumiseen, sillä hukkien määrä etenkin peuran esiintymisalueella tasavallan pohjoisosissa on viime vuosikymmeninä voimakkaasti vähentynyt. Karjalan riistantutkijat pitävätkin tärkeimpänä syynä hallitsemattomaksi ryöstäytynyttä salametsästystä
Petojen suurelta näyttävä rooli Kainuussa saattaa juontua metsämaiseman muuttumisesta metsäpeuralle epäedulliseksi. Susi ja peura ovat elelleet suomenniemen havumetsissä 10 000 vuotta, mutta luonnonmukainen metsämaisema oli kovin toisenlainen kuin voimaperäisen metsätalouden muokkaama. Nykyisessä metsämosaiikissa peuran sekä susien ja karhujen pääsaaliin, hirven, suosimat elinympäristöt ovat limittäin pienialaisena mosaiikkina, minkä takia peurat kohtaavat saalistajia useammin kuin muutamia satoja vuosia sitten.
Tietoa ja tehokkaampaa suojelua
Peurakantojen taantuman syynä olevat avaintekijät tulee tuntea hyvin ennen kuin suojelutoimet voivat olla tehokkaita. Tällä hetkellä on hyvä syy käynnistää kansainvälinen tutkimushanke, jotta kriittisen tilanteen taustalla olevia syitä voitaisiin ymmärtää nykyistä paremmin. Ensimmäisenä tavoitteena tulisi olla seurantamenetelmien yhdenmukaistaminen niin, että Suomen ja Venäjän metsäpeurakantoja koskevat tiedot olisivat vertailukelpoisia.
Lisätietoja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta:
erikoistutkija Ilpo Kojola, 020 575 1411, etunimi.sukunimi@rktl.fi
tutkija Jyrki Pusenius, puh. 020 575 1407, etunimi.sukunimi@rktl.fi
Kuva: Plugi/Mervi Kähkönen
