Tulosta
  Huhtikuu 2012
*

50-vuotias CAP vastaa ajan haasteisiin

Tänä vuonna on kulunut 50 vuotta siitä kun EU:n yhteinen maatalouspolitiikka (Common Agricultural Policy, CAP) sai alkunsa. EU:n perustaneet kuusi jäsenmaata sopivat vuonna 1962 elintarviketuotannon yhteisestä sääntelystä sodan jälkeisestä vuosikausien pula-ajasta selviämiseksi.  Historiansa aikana maatalouspolitiikkaa on jatkuvasti uudistettu vastaamaan uusia haasteita.

Ruokapulasta ja sittemmin maataloustuotteiden ylituotannosta on siirrytty keskustelemaan markkinaohjautuvasta tuotannosta, tasapuolisemmasta rahanjaosta vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden kesken sekä innovatiivisesta ja ilmastotavoitteita tukevasta maatalouspolitiikasta.

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on 50 vuoden aikana kokenut monia muutoksia ja sopeutunut kulloinkin vallitseviin olosuhteisiin. Saamaan aikaan kun EU:n jäsenmaiden määrä on noussut kuudesta 27:ään, on maanviljelijöiden määrä kaksinkertaistunut 6,5 miljoonasta 13,7 miljoonaan. Yhteisön muiden politiikanalojen kehittämisen ja yhteisen maatalouspolitiikan menojen vakiinnuttamisen seurauksena maatalouden osuus EU:n talousarviosta on laskenut 70 prosentista nykyiseen noin 40 prosenttiin.

Maatalous oli yksi ensimmäisistä asioista, joista sovittiin EU:n historian alkuaikoina vuonna 1962. Toisen maailmansodan ankaran ruokapulan jälkeen haluttiin varmistaa maataloustuotteiden riittävyys. Yhteisen maatalouspolitiikan perusperiaatteina olivat yhteismarkkinat, yhteisön etuuskohtelut, taloudellinen solidaarisuus ja viljelijöiden tulojen vakauttaminen.

Yhteisen maatalouspolitiikan myötä kuluttajahinnat laskivat ja viljelijät saivat hyvän korvauksen työstään. Uudistukset vauhdittivat maataloustuotantoa niin paljon, että 1980-luvulle tullessa oli yhteisössä lähes kaikilla maatalouden aloilla pysyvää ylituotantoa. Liiallinen maataloustuotanto, erityisesti sen vienti EU:n ulkopuolelle, tuli maksamaan paljon ja sen katsottiin rasittavan ympäristöä ja olevan epäreilu kehittyville maille.

Tavoitteeksi markkinasuuntautuneisuus ja ympäristöystävällisyys

1990-luvulla maataloustuotantoa alettiin sopeuttaa kysynnän mukaan. Osalle tuottajista ryhdyttiin maksamaan suoraa toimeentulotukea ansiotason tasapuolisuuden varmistamiseksi. Uudistuksella pyrittiin laskemaan hintoja entisestään eurooppalaisten tuottajien kilpailukyvyn parantamiseksi maailmanmarkkinoilla. Lisäksi ympäristöystävällistä maanviljelyä korostettiin yhä enemmän. Vuoden 1999 Agenda 2000 -ohjelma muutti yhteistä maatalouspolitiikkaa merkittävästi ottamalla maaseudun kehittämisen yhdeksi keskeisistä tavoitteista.

Nykypäivän EU-politiikalla pyritään varmistamaan kaikessa unionin elintarviketuotannossa elintarvikkeiden korkea turvallisuus ja laatu. Tuottajien tulee myös kantaa oma panoksensa maaseutualueiden monipuoliseen talouden kehittämiseen sekä noudattaa tiukkoja ympäristönsuojelu- ja eläinten hyvinvointivaatimuksia.

Tällä hetkellä maatalouspolitiikan uudistamisessa vuosille 2014 - 2020 puhutaan mm. tasapuolisemmasta rahanjaosta vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden kesken, ilmastotavoitteiden saavuttamisesta "vihreämmän" maatalouspolitiikan avulla ja innovoinnista. Haasteena on myös globaali ruoan riittävyys, sillä maailman elintarviketuotantoa pitäisi kaksinkertaistaa vuoteen 2050 mennessä väestön kasvun ja lisääntyvän lihankulutuksen takia. Siksi komission ehdotus lähtee siitä, että maataloustuotanto tulisi säilyttää kaikilla yhteisön alueilla.

Suomalainen maatalous osana yhteistä maatalouspolitiikkaa

Maatalouspolitiikan puolivuosisataista taivalta on tarkasteltu useissa EU-jäsenmaissa seminaareissa, messuilla tai yleisötilaisuuksissa. Suomessa 50-vuotisesta yhteisestä maatalouspolitiikasta keskusteltiin maaliskuun 15. päivänä Helsingissä pidetyssä "CAP 50 – suomalaisia näkökulmia" -seminaarissa. Euroopan komission Suomen-edustustossa järjestetyssä tilaisuudessa tarkasteltiin suomalaisen maatalouden kehittymistä sotavuosien jälkeen aina Suomen EU- jäsenyysneuvotteluihin ja paraikaa uudistettavaan maatalouspolitiikkaan saakka.

Tulevaisuudesta seminaarissa puhuneet väläyttelivät erilaisia näkemyksiä. Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen totesi, että yhteinen maatalouspolitiikka voi olla elinkelpoinen vain, jos se ottaa huomioon maantieteellisesti laajalle levinneen unionin eri alueiden maataloudelliset tarpeet.
Euroopan Komission kabinettipäällikkö Georg Häusler painotti maatalouspolitiikan olevan kaikkien 27 jäsenmaan yhteinen asia, sillä muuten nykypäivän haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, vastaaminen olisi mahdotonta. Työ- ja elinkeinoministeriön ylijohtaja Esa Härmälä näki maataloudessa haasteellisena tilojen ja ruuan tuottajien määrän vähenemisen ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen professori Jyrki Niemi totesi markkinoiden lopulta päättävän maatalouden suunnan tulevaisuudessa.

Teksti: Hannele Timonen

Linkit
Euroopan komissio - 50 vuotta YMP:tä
mmm.fi:n CAP 2020 -sivusto

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
ylitarkastaja Hannele Timonen, p. 040 714 5823

Paluu etusivulle